Unihiekkaa
Nukkumatti, nukkumatti lasten
illoin kulkee, heittää unihiekkaa.
Sirottelee joukkoon untuvaisten
ja tyynyn päälle lasten tukkaan.
Unihiekan taika aamuun haihtuu
jos vain katsoo peiliin niin sen huomaa.
Päivän puuhat taas kun iltaan vaihtuu
on uni nukkumatin tuomaa.
Satuhahmon askel hiipiväinen
on kuin höyhen silittäisi silmää.
Nukkumatti, nukkumatti lasten
kai tulet illalla taas käymään?
Sininen uni
Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä siniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.
On sillä uninen takki ja sininen, uninen vyö
ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö.
On sillä sininen auto ja se auto se hyrrää näin:
surrur, surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.
Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan.
Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne on sininen, uninen tie.
Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen
puu
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
se laulaa unisen laulun: la la lal lala lallal laa
Ensimmäisen laulun ensimmäisen säkeistön paria lausetta äitini lauloi minulle ja siskolleni kun olimme pieniä. Sininen uni kappaletta taas lauloi serkkumme äiti lapsilleen näin muistelen.
Poikaystäväni oli pari päivää Berliinistä, josta hän toi tuliaisiksi Nukkumatin. Olinkin jo pitkään toivonut sellaisen löytäväni ja nyt sain sellaisen. On se vain suloinen ja pieni. Kun siitä painaa voi kuulla laulua ja musiikkia. Luultavasti saksaksi laulavat mutta en saa mitään selvää. Matilla on punainen asu, viitta ja unihiekkapussi kädesssään. Ehkä ompelen sille sinisen takin.
