Joulukuusia

Käytiin eilen poikaystäväni kanssa Senaatintorilla Tuomaan-markkinoilla. Siellä on monen monta joulupuotia ja ihmisiä pilvinpimein. Ilma oli jäätävä kosteus hiipi luihin ja ytimiin asti. Ei tehnyt mieli jäädä pällistelemään pitkäksi aikaa vain jatkettiin matkaa. Ihmisiä oli kerääntynyt sankoin joukoin Fudge-kojun ympärille. Siellä oli maistiaislaatikkoja. Pääsin maistamaan kahta eri fudgea, mutta peräännyin, jotta en jäisi litistyksiin. (pientä liioittelua)

Jatkettiin matkaa enään ei ole kojuja, joissa myytäisi suklaalla päällystettyjä omenia ja karamellisoituja manteleita. :( Kansallismuseon pihalla oli joulukuusia, jota eri koulun oppilaat olivat koristelleet askastelemillaan jutuilla. Puut olivat kauniita ja sain räpsäistyä niistä muutaman kuvan.

Jatkettiin matkaa Töölöön Korjaamon- joulumarkkinoille. Kierrettiin katselemassa joka kojua, mutta ei ostettu mitään. Ostin mukaan yhden korumyyjän käyntikortin. Jospa tilaisin heidän nettikaupasta http://www.rokrokinc.com jotain.  Jotenkin on tullut niin pihiksi, ettei markkinoilta raaski ostaa mitään.

Totoro

Viime kesänä sain kauan toivomani Toro pehmoeläimen. Siskoni kaveri tei sellaisen minulle. Se tuli Kuopiosta asti ja muistan elävästi kun hain postipaketin. Ulkona satoi vettä kaatamalla. Minulla oli mukana punainen Alepakangaskassi, mutta ei ollut mitään mahdollisuuksia, että saamani laatikko olisi mahtunut siihen. Pahvilaatikko oli niin iso, että sitä piti kantaa molemmin käsin. Toisesssa kädessä oli iso sateenvarjo, jotta en kastuisi läpimäräksi.

Pääsin kuin pääsinkin kuivana kotiin ja eikun paketin kimppuun. Sieltä tuli joku maailman suloisin otus ikinä.

Suloinen eikö...

Levikset repee

Tulin eilen junalla Pasilasta rakkaan perheeni luokse Hyvinkäälle. Siskoni pitäisi huomenna lauantaina THE synttärijuhlat ystävilleen ja se ei olisi mitään ilman, että minua olisi kutsuttu. Olin minä hankkinut siskolleni pienen synttärilahjan ja kortin. Lahjana oli "korttivärityskirja". Värittämisen iloa ja väriä harmaaseen marraskuuhun. Siskoni sanoi, ettei ehkä edes raaski lähettää värittämiään kortteja kenellekkään mutta "who knows".

Käytiin tänään äitini kanssa tekemässä invaasio uudelleen avattuun Canyon- liikkeeseen. Molemmat löydettiin farkut. Minulle löytyi Levikset niinkuin otsikosta voi päätellä. Ne istuivat kun hansikas. Koko 27/30 oli ihan passeli. Eikä farkkuja tarvinnut edes lyhentää mikä on yllättävää. Kerrankin lahkeenmitta oli sopiva. :)

Kuvassa on myös Glitteristä aikoja sitten ostamani kultaiset lehtinappikorvikset.

Neulepaita H&M

Pitkähihainen t-paita

Farkut Levis Canyon 

Lenkillä

2. marraskuuta

Ulkona oli tosi kanis ilma eikä minua huvittanut mennä kuntosalille. Ajattelin käydä pitkästäaikaa lenkillä. Ulkona oli raikasta ja tuuli hieman ja mietin olisiko minun pitänyt laittaa panta korvieni suojaksi. Päästyäni metsään lenkkipolulle, niin siellä ei onneksi siellä ei tuullut. Välillä ihan vain kävelin ja nautin ihanasta säästä.

Tässä muutama kuva illan hienosta auringonlaskusta.

Kuvat on otettu parvekkeellamme.

Siskoviikonloppu

Lauantai 31.lokakuuta

Siskoni pääsi vihdoin minun ja poikaystäväni luokse yökylään. Suunnitelmamme oli käydä kirppareilla kiertelemässä. Jäähallinkirppis jäi taas kerran käymättä, mutta ehkä vielä joku toinen kerta. Kävimme Kaivarin Kanuunassa. Siskoni löysi sieltä hienon neuleen ja kaulakorun, jota oli toivonut useampi vuosi sitten. Sen ollessa silloin niin kallis niin taisi silloin jäädä sen takia kaupan hyllyyn. Nyt se taisi muistaakseni olla vain 5 euroa. Minä en löytänyt mitään itseäni kiinnostavaa.

Kun tulimme kotiin meillä molemmilla oli kiljuva nälkä. Olimme suunnitelleet tekevämme maailman parasta tomaattikeittoa ja spelttisämpylöitä. Kun keitto ja sämpylät olivat valmiit iskimme kiinni. Keitto oli ehdottomasti parasta tomaattikeittoa, jota olen koskaan syönyt.

Syötymme katsoimme Netflixistä, jonkun ilmaisen kauhuleffan. Minä kun en ole erityisemmin kauhuleffojen ylinystävä, niin oli melkein kokoajan peiton takana piilossa. :) Leffan loputtua katsoimme muutaman jakson Gleetä, jonka jälkeen teimme siskolleni sängyn sohvalle ja pelasimme korttia. Pian menimme molemmat nukkumaan.

Sunnuntai 1. marraskuuta

Tänään suunnitelmamme oli käydä Konepaja Bruno nimisellä kirppiksellä. Oltiin paikalla kirppiksen aukioloaikana klo. 11:00. Halli oli tupatentäynnä ihmisiä ja käytävät ahtaat, kun ihmiset menivät erisuuntiin. Tuolla oli siis mahdoton jäädä tutkailemaan rekkejen tarjontaa. 23. minuutin jälkeen päätimme luovuttaa ja lähteä odottamaan ratikkaa. Keskustassa käytiin kiertämässä pari vaatekauppaa, josta Espritiltä löysin tosi kivan puseron.

Meidän oli tarkoituksena ehtiä tennispalatsiin 13:30 alkavaan elokuvaan, joten meille tuli hieman kiire ruokailujen kanssa. Lähdettiin ostamaan Stokkalta salaatit. Sitten vasta huomasin, ettei siellä enään ollutkaan sitä kahvilaa, jossa olisi pystynyt syödä salaattinsa vaan se oli remontissa.Käytiin Kampin K-Supermarketissa ostamassa vähän leffanaposteltavaa ja juotavaa. No kun oltiin ostettu liput elokuvaan Tale of tales kävimme syömään salaattiannoksiamme. Aikaa oli vain 10 minuuttia ennen leffan alkua. Vedimme salaatit ennätysajassa ja pian jo istuimme katsomassa elokuvaa.

Elokuvan jälkeen siskoni piti lähteä takaisin kotiinsa. Mentiin Helsingin päärautatieasemalle ja etsimme kioskista molempia kiinnostavan aikakauslehden. Meni hänen seurakseen samalla junalla ja jäin itse pois junasta Pasilassa.

Samulista sekaisin

21. lokakuuta kävimme vanhempieni ja isosiskoni kanssa katsomassa Samuli Edelmania Lahden Sibeliustalolla. Päälläni oli tummansininen collegemekko. Äitini oli tehnyt minulle ranskalaisetletit.

Pian kello olikin jo 19:00 ja Samuli aloitti. Ensimmäisen puoliajan hän esitti isänsä kirjoittamia runoja laulun muodossa mukaan lukien Whilliam Seakspere. Minä ja siskomme emme olleetkovin vakuuttuneita ja toivoimme, että väliajan jälkeen tulisi Samulin tuotantoa.  Harmi, kun emme olleet tilanneet mitään syötävää väliajalle ja minulla oli jo kamala nälkä. Äidillä oli yksi pala suklaata laukussaan jota minä sitten natustin ja join vettä päälle.

Pian väliaika päättyi ja Samuli aloitti. Yksi kappale taisi olla sellainen, jota en ainakaan muista koskaan kuulleeni. Tunnelma oli erinomainen ja päästiihän me jopa "tanssahtelemaankin". sen kappaleen Ja toivomani "Tähtipölyä" kappalekin kuultiin. Viimeinen kappale oli Vain elämää 4. kaudelta versio Vesa-Matti Loirin kappaleesta "Väliaikainen". Oltaisiin odotettu  versiota Apulannan "Teit meistä kauniin kappaleesta".

Tässä asu konsertin jälkeiseltä päivältä.

                                     collegemekko Zalando
                                     kaulakoru Zara Lontoo

Rosenborg slot

28. heinäkuuta

Tänään oli luvassa käynti Rosenburgin linnassa. Kun olimme syöneet aamupalan valmistauduimme lähtöön. Kävimme taas läheisellä Metroasemalla ostamassa liput, joilla voisimme matkustaa pidemmälle Kööpenhaminan ulkopuolelle. Hypättiin bussiin hotellimme vierestä ja pian olimmekin jo juna-asemalla. Ilma oli harmaa ja välillä vettä satoi kaatamalla. Mutta junan saauttua sade taukosi ja pääsimme kuivina sisälle asti. Ihastelimme kauniita ohi vilistäviä maisemia junanikkunasta. Junamatka kesti n. puolituntia.

Käveltiin vanhankaupungin halki, josta etsimme sopivaa paikkaa jossa käydä syömässä. Aika ajoin pikku sadekuuro pääsi yllättämään. No onneksi minulla oli sateenvarjo mukana, niin se ei liiemmin haitannut. Löydettiin ravintola, jota mainostettiin perheravintolana. No ainakin siellä näytti olevan tilaa ainakin meille kahdelle. Lounasaikaan tuppaavat ravintolat olla aika täynnä. Harmiksemme saimme istumapaikat heti keittiön oven vierestä. Toinen paikka olisi ollut ihan baarin vieressäeikä sekään houkutellut. Istuimme tilaamaan minä otin omeletin ja poikaystäväni otti jotain lihaa.

Tälläinen ruoka kannettiin eteeni ja voin sanoa pöyristyneeni. Ateria on, kuin jostain huoltoasemalta.  Munakas ei ollut minkäänmakuinen. Olisin varmasti itse pystynyt parempaan. No eipä poikaystävänikään ateriassa ollut kehumisen varaa. En nyt yhtään muista paljon maksoimme ruoista, mutta varmasti normaalia ravintolaruokaa vähemmän. Emme olisi kumminkaan maksaneet senkäänvertaa kehnoista annoksistamme. No tulipahan ainakin syötyä jotain.

Linna sijaitsi merken rannalla aivan pienen laivamatkanpäässä Ruotsista. Merenrannalla kuin oltiin niin oli todella tuulista ja tihutti, mutta maisemat olivat äärettömän kauniit. Lähdimme kiertelemään linnaan. Käveltiin ensiksi joissakin tunneleissa, jossa ainoa valonlähde oli pieni öljylamppu. Se ei paljoa valaissut, joten piti olla varovainen ettei kompuroi. Se loi minusta myös aika aavemaisen tunnelman. En olisi kyllä yksin uskaltanut mennä sinne.

Kuvista ei liiemmin saa mitään selvää, mutta ainakin sen ymmärtää, että pimeää siellä on ollut.

Näin siis itse linnan hovi asui. Aika prameasti siis.

Olen iloinen että matkustimme ja näimme miltä Roseburgin linnassa näytti. Päästyämme ulos linnnan rakenteisiin pesineet lepakot syöksähtivät ulos pesästään. Siinä kyllä ainakin minulla sydän jätti yhden lyönnin välistä, kun niin säikähdin. Sitten kävelimmekin asemalle, jossa odotimme junaa takaisin Kööpenhaminaan.

Kiertelyä Kööpenhaminassa

27. heinäkuuta


Tänään tarkoituksenamme oli lähteä katselemaan kaupunkia. Lleiähdimme jalkaisin liikkeelle läpi vanhankaupungin. Pienillä kaduilla sai kokoajan olla varovainen, ettei jäisi rekan liiskaamaksi. Kaikkialla oli jonkinlaisia työmaita ja remppamiehiä hommissa. Kesä taitaa olla parasta aikaa niihin hommiin.

Istuimme pöytään ja katselimme hieman ympärillemme. Molemmat olimme samaa mieltä ravintolan ulkoasusta. Siitä että se on tylsä ja mitään sanomaton. Olen vain kerran aiemmin käynyt saman ketjun ravintolassa Prahassa ja siellä sisustukseen oli panostettu. Poikaystäväni olikin sitten käynyt minuakin enemmän syömässä Hard rock cafeissa ulkomailla. No tilattiin kumminkin ruokaa ja otimme kummatkin samat annokset. Olisikohan ollut joku clubsandwish. Siinä oli ainakin kanaa ja pekonia. Annos oli tosi iso no mitä muuta voi odottaa jenkkiketjun ravintolaannoksilta. Söimme kummatkin hyvällä halulla osa ranskalaisista ainakin jäi syömättä, kun oltiin jo niin täynnä vain syötyämme leivät.

Kun olimme syöneet itsemme kylläisiksi pyysimme laskun ja lähdimme jatkamaan matkaa. Kävimme kurkkimassa tivolia sen aitojen takaa. Olihan se aika mahtavan kokoinen huvipuisto. Varmasti näkemisen arvoinen, mutta emme menneet sinne tälläkertaa ehkä joskus toiste. Käveltyämme jo itseni uuvuksiin tai ainakin minun jalkani olivat ihan poikki. Löysimme etsimämme ison puiston, jossa pitäisi sijaita kasvitieteellinnen puutarha. Pysähdyimme syömään pensasmustikoita puistonpenkille, jotta saisimme vähän energiaa jatkaaksemme matkaa. Pitihän sitä ottaa puistosta myös kuvia.

Kasvitieteellinen puutarha oli valtavan kokoinen rakennus. Astuttuamme sisälle ja käveltyämme hiukan minä olin suoranaisesti pettynyt näkemääni kasvit olivat jo lakastuneet ja muutenkin vaikutelma oli nuhjuinen. Emme varmasti kiertäneet koko puutarhaa läpi vaan lähdimme aika pian takaisin raittiiseen ulkoilmaan.  Käveltyämme jonkinmatkaa jo kyllästyneenä kävelemiseen tai ainakin minä jo heiman olin. Näimme tämän rakakennuksin saattoi ehkä olla joku museokin. Tyydyimme katselemaan sitä etäältä ja ottamaan muutaman kuvan matkamuistoksi.

Jatkoimme matkaa ja pian näimme jonkinlaisen linnan jonka edessäoli kaksi sotilasta armeijapuvussa kädessään molemmalla rynnäkkökiväärit. Käväisimme nopeasti linnan sisällä, mutta palaisimme pian takaisin ulos, kun sisäänpääsystä olisi pitänyt maksaa. Tyydyimme kuvailemaan linnaa sen ulkopuolelta.

Jatkettiin matkaa kohti hotellia, jossa lepuuttaisimme silmiämme ja jalkojamme.